keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tekohengitystä

Ei ole Tuomas Viertolan vika, ettei huoltaja tule paikalle.


Huiman miesjoukkue olisi voinut lähteä tähän kauteen aivan erilaisin tavoittein.

Koripallokausi käynnistyi myös Huiman miesten osalta viime viikonloppuna. Avauspeli sarjanousijaa Oulun Namikaa vastaan päättyi sunnuntaina 87-94 Huiman eduksi.

Huimalle kausi divarissa on jo seitsemäs peräkkäinen. Pidempi pätkä pääsarjan alapuolella on nähty vain kevään 1987 putoamisen jälkeen. Tuolloin meni yhdeksän kautta divarissa ennen kuin Huima palasi SM-sarjaan syksyllä 1996.

Juuri nyt ei näy merkkiäkään siitä, että Huimasta olisi lähivuosina nousijajoukkueeksi. Jatkuvuudesta ei ole tietoakaan, kun pelaajisto uusiutuu vuosittain rajusti.

Täksi kaudeksi vaihtui valmentajakin, kun Petter Karvosen korvasi Justice Graham. Innokas, mutta kokematon amerikkalainen otti harvinaisen pelaaja-valmentajan roolin.

Positiivista on se, että viime vuonna vakuuttanut takakentän taskuraketti Trey Manning jatkaa. Iloinen uutinen oli myös Sami Kajanderin paluu vuosien jälkeen kasvattiseuraansa. Pitkästä aikaa Huima sai myös saalistettua laadukkaan kotimaisen vahvistuksen Jyväskylään opiskelemaan saapuneesta Tuomas Viertolasta.

Mielenkiintoista on nähdä, miten Huiman oma kasvatti, poikamaajoukkueissakin pelannut Jarmo Uecker kykenee vain 16-vuotiaana ottamaan vastuuta miesten peleissä. 

Huima saa periaatteessa kentälle varsin hyvän aloitusviisikon: kolme amerikkalaista, Kajander ja Viertola. Pelaajamateriaalin perusteella voi Huima parhaimmillaan kamppailla jopa divarin kärkipäässä.

Nousua ei kannata silti edes ajatella, sillä joukkueen taustat ovat valitettavasti aivan amatööritasoa.

Jo valmentajan hankkiminen oli Huimalle työn ja tuskan takana. Päätyminen pelaaja-valmentajaan säästi varmaankin rahaa, mutta melkoinen poppamies pitää Grahamin olla, jos aikoo saada homman toimimaan.

Erityisen vaikeaksi asian tekee se, ettei joukkueella ole edes kakkosvalmentajaa, joka hoitaisi peluuttamisen jos ja kun Graham joutuu kuitenkin uurastamaan kentällä. Kakkosmiehen puute on suorastaan käsittämätöntä!

Kaiken kukkuraksi Huima lähtee kauteen ilman huoltajaa. Joutuuko jo kaiken nähnyt joukkueenjohtaja Lauri Rantaniva nyt kaiken muun lisäksi ottamaan kantaa peluuttamiseen ja täyttämään juomapullot ja teippaamaan pelaajat?

Huiman koripallojaoston puheenjohtaja Tarja Pullinen myöntää, että soppa on melkoinen. Tilannetta ei helpota sekään, että Grahamin persoona ei jostain syystä miellytä kaikkia. Jotkut pelaajat ja kakkosvalmentajakandidaatit valitsevat mieluummin aivan jonkun muun ympäristön kuin Huiman.

Miesjoukkueen kohtaloa on tällä kaudella vaikea ennustaa. Jos uhkakuvista huolimatta peli sujuu ja yhteishenki kestää, niin positiivinen kierre voi tuottaa hyvääkin tulosta. Jopa kakkosvalmentaja saattaa löytyä.

Toinen ääripää on sitten katastrofi. Pelillinen uhka ovat loukkaantumiset, sillä laatupelaajia ei viisikon liiemmin löydy. Koko homman amatöörimäisyys on ehkä kuitenkin suurempi vaara. Kun paineet kasvavat, alkavat vähät tekijät väsyä ja pian on suksia ristissä.

Tiukassa paikassa taustakuviot voivat mennä uusiksi. Eihän sitä tiedä, vaikka joku Ranta-niminen valmentajakin kaivetaan vielä esille. Jos nyt tällä kertaa vaikkapa Pena?

Ikävintä Huiman kannalta on kuitenkin se, että joukkue menettää - syystä tai toisesta - jatkuvasti hyviä pelaajia muualle. Enää on turha haikailla Antti Kanervon tai Aleksi Huuskosen perään, mutta jos Huimalla olisi esittää uskottavampaa toimintaa ja valmennusta, niin tilanne olisi parempi.

Joukkueen paras kotimainen pelaaja Sami Mäntymaa lähti Säynätsaloon - vaikka siellä toiminta ei edes ole juuri paremmissa kantimissa. Rientoon karkasi myös kaksi muuta omaa kasvattia. Lupaava kaksimetrinen Jarkko Kaihlamäki päätti pitää välivuoden selityksenään armeija. 

Huiman miesjoukkueen toiminta on ollut jo vuosia lähinnä tekohengitystä. Kohtuullista divarimenestystä on hankittu väkipakolla amerikkalaisvahvistusten voimin - omien kasvattien kustannuksella.

Silti Karvonen sai päävalmentajakausinaan aikaan jotain positiivistakin. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tekohengitys ei enää riitä vaan kohta tarvitaan jo sähköiskuja.

Homman olisi ehkä voinut hoitaa toisinkin. Etenkin kun juuri tällä kaudella divarista ei tulevan sarjauudistuksen vuoksi putoa yksikään joukkue kakkoseen. 

Kaudella 2012-13 divarissa pelaa 16 joukkuetta, jotka on jaettu A- ja B-tasolle. Divari A on tarkoitettu kahdeksalle sellaiselle joukkueelle, jotka aidosti kehittävät toimintaansa Korisliigan tasolle.

Huima ei sellaiselta juuri nyt vaikuta. Ei todellakaan. Sen vuoksi vauhtia voisi hyvin lähteä hakemaan Divari B:stä. Sieltä voi sitten lähteä aikanaan - kun syytä oikeasti on - yrittämään taas ylöspäin. 

Aidot Huima-fanit ainakin arvostaisivat sitä, että kentällä nähtäisiin enemmän oman seuran kasvatteja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti