keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Piippuhyllyllä on tyhjä paikka


Äänekosken liikuntatalon katsomon piippuhyllyllä on aukko, jota kukaan ei voi täyttää. Paikka on Äänekosken koripallon isäksi kutsutun Erkki "Erkka" Kotasen.

11. huhtikuuta 1928 Äänekoskella syntynyt Kotanen kuoli pitkään sairastettuaan 5. marraskuuta 2011 kotikaupunkinsa terveyskeskuksessa. Peltiseppänä tehtaan korjauspajalla arkisen työnsä tehnyt Kotanen oli kuollessaan 83-vuotias.

Koripallo saapui Äänekoskelle tehtaan palopäälliköksi valitun Ruben Ahllundin mukana vuonna 1945. Heti tammikuussa 1946 Äänekosken Huimaan valittiin ensimmäisen kerran palloilujaosto, jossa koripalloa edusti vasta 17-vuotias Kotanen.

Siitä alkoi rakkaus, joka kesti yli 65 vuotta. Kotasta voi pitää miehenä, joka juurrutti koripalloilun Äänekoskelle ja loi pohjan Huiman yhä edelleen jatkuvalle menestykselle.

Hiskinmäellä lapsuutensa asunut Kotanen aloitti pelaajana ja monipuolisena puuhamiehenä. Kotasen käsialaa oli muun muassa Huiman koripalloilijoiden alkuperäinen logo. Hän oli myös rakentamassa Palomäen kentän tanssilavalle koritelinettä yhdessä Antti Chronsin kanssa.

Erik Relander muistelee Erkkaa pelaajana Huiman satavuotisjuhlakirjassa (2004) seuraavasti: "Kotanen ei ollut erityisen nopea eikä voimakas tyyppi, mutta hänellä oli pallosilmää ja taktista taitavuutta. Mieleen ovat jääneet tukijalan taidokas käyttö ja nopeat rannesyötöt."

Kotasen tavaramerkki oli kahden käden heitto alakautta, mikä tehosi hyvin vielä 1950-luvulla. Vuosikymmenen puolivälin maissa hän siirtyi valmennustehtäviin ja oli Esko Lehtosen kanssa penkin päässä, kun Huiman nousi ensimmäisen kerran TUL:n mestaruussarjaan vuonna 1961. Tämä oli tärkeä merkkipaalu Äänekosken koripalloilussa.

Kotasen merkitys korostui nimenomaan valmentajana, junioreiden kasvattajana. Kotanen aloitti myös naisten koripalloharjoitukset 1950-luvun alussa, ensimmäisten joukossa koko maassa. Huiman naisten Suomen mestaruus 2003 olikin varmasti Erkalle suuri hetki.

Huiman miesjoukkueen peräsimessä Kotanen jatkoi 1960-luvun lopulle saakka. Hänen jälkeensä ohjat otti Markku Ranta, nuori, vahvatahtoinen mies, joka nosti Huiman SM-sarjaan vuonna 1975.

Voinee sanoa, että Ranta realisoi menestykseksi sen, minkä Kotanen pyyteettömällä työllään vuosikymmenten aikana rakensi.
Erkalle tärkeintä oli aina työ nuorten kanssa. Menestyshuumassa juuri Erkka oli se, joka piti jalat maassa ja kantoi huolta arkisesta perustyöstä. Erkka kylvi siemenen ja katsoi sivusta, kun muut nauttivat sadosta.

Esimerkiksi sopii pelipaikka Markkamäestä, minne Kotasen perhe muutti vuonna 1967. Perheen uuden omakotitalon naapurissa, tien toisella puolella oli tyhjä tontti. Pian siellä mukana hääri Erkka koripallokenttää rakentamassa.

Tarvetta oli, sillä naapurustossa asui useampia pikkupoikia, joita laji kiinnosti. Pimeinä iltoinakin, taskulampun valossa, palloa heittivät monet tulevat huippupelaajat. Heistä mainittakoon Jouko Heikkinen, kaikkien aikojen eniten maajoukkuepelejä kerännyt suomalainen.

Erkka muistetaan ennen muuta hyväntuulisena urheilumiehenä, jolle aatteen palo ei koskaan noussut määrääväksi. Maltillinen Kotanen piti huolta, että yksilötasolla raja Huiman ja ÄU:n välillä ei poliittisesti kuuminakaan vuosina noussut ylittämättömäksi. 

Kotanen jakeli naapureille myös neuvojaan. Tokion vuoden 1964 legendaariseen olympiajoukkueeseen kuulunut ÄU:n kasvatti Uolevi Manninenkin imi 1950-luvulla oppia Erkalta.

1980-luvulla Kotanen jätti valmennustehtävät nuoremmille. Koripalloa Erkka ei kuitenkaan jättänyt koskaan. Huiman peleissä Erkka kävi itse niin kauan kuin voimat riittivät ja sen jälkeen ystävien kyyditsemänä.

Allekirjoittanut sai kunnian käydä 1990-luvulla kerran Erkan vieraana Markkamäessä ja istua lukemattomia kertoja Liikuntatalon katsomossa Kotasen ja hänen seurapiirinsä lähellä.

Meni Huimalla hyvin tai huonosti, niin Erkan olemuksesta huokui aina positiivisuus. Älykäs sarkasmikin oli tyylikästä ja hyväntahtoista.

Enää ei Erkkaa piippuhyllyllä nähdä. Vaatimaton ehdotukseni on, että Äänekosken koripallon isän muistoksi pyhitetään yläriviltä oma nimikkopaikka.

Talo Markkamäessä säilyi Erkki Kotasen kotina loppuun saakka. Koripalloilevan kaupungin ja ystävien lisäksi Erkkaa jäävät kaipaamaan vaimo, lapset ja lapsenlapset.

Terho Vuorinen
kirjoittaja on Äänekosken Kaupunkisanomien päätoimittaja ja muun muassa Ilta-Sanomien ja Veikkaajan pitkäaikainen koripalloavustaja. Kirjoittaja yritti myös pelata koripalloa junnuna Huimassa, mutta kehnolla menestyksellä. Korostettakoon tässä, että Erkka ei toiminut kirjoittajan valmentajana kuin satunnaisesti.


1 kommentti:

  1. Kotanen neuvoi myös paljon meitä, kun oltiin nuoria, vaikkei enää varsinaisesti valmentajahommissa ollutkaan. Hänestä tuli monelle pelaajalle hyvä kaveri, jonka kanssa juteltiin pitkät tovit aina kun nähtiin kaupungilla kauppareissuilla yms. Lisäksi ei ollut kovin montaa treeniä, joissa mies ei ollut katsomossa katsomassa joukkueen edesottamuksia.

    Kevyitä multia. Erkka oli aina ystävällinen ja neuvoi parhaansa mukaan, mitä pelissä pitäisi kehittää. En muista kertaakaan miehen kritisoineen mitään. Kaikki tuli hyväsydämmisesti ohjeistaen.. Vaxi

    VastaaPoista