torstai 19. huhtikuuta 2012

Jäi Drogban maali näkemättä suorana

Tänään pelattiin Lontoossa jalkapalloa. Chelsea vs. Barcelona. En katsonut peliä, sillä minulla oli muuta tekemistä.

En edes tallentanut peliä digiboxin kovalevylle, sillä nyt en enää jaksaisi sitä katsoa. Eikä torstaina olisi aikaa. Kiireinen työpäivä edessä.

Peli jäi katsomatta suorana samasta syystä. Työ kun menee vapaa-ajan edelle.

Toki Mestareiden liigan seuraaminenkin on tavallaan työtä, kun urheilusta kirjoittaminen on iso osa toimeentuloa. Mutta urheilua on paljon, eikä kansainvälinen jalkapallo ole se olennaisin osa työnkuvaani.

Urheilua kuitenkin katsoin. Ensin naisten SM-koriksen 3. finaalipelin Catz–Huima netistä, CatzTV:n välityksellä (mainio palvelu, muuten).

Sitten katsoin kovalevyltä UrhoTV:n lähetyksen Korisliigan ratkaisevasta puolivälieräpelistä Pyrintö–KTP. Ja nyt ei enää jaksaisi keskittyä 2x45-minuuttiseen.

Kasvattiseurani Huima hävisi Lappeenrannassa. Pitihän se katsoa ja nähdyn perusteella raportoida ÄKSän kotisivuille (www.äks.fi). Neljäs finaali on lauantaina Äänekoskella. Jää sitten Valioliigan pling-peli väliin. No, rahat tulee tilille, vaikkei peliä katsokaan. Siis jos menee 13 oikein.

Korisliigan playoffseja on myös työn vuoksi seurattava, jos suinkin ehtii. Onneksi on UrhoTV. Äänekoskelta on turhan paljon matkaa liigapaikkakunnille.

Parempihan se olisi käydä useammin peleissä paikan päällä, mutta pääsee sitä jonkinlaiseen fiilikseen kuvaruudunkin välityksellä. Kun näkee, niin ymmärtää taas vähän paremmin. Ja osaa sitten tehdä työnsäkin. Nyt tiedän, kelle soitella torstaina! Pitäkäähän Tampereella puhelimet päällä!

Mutta Barcelonan hallinta ja Drogban maali jäivät nyt sitten näkemättä. No, aamulla sitten katsotaan joltain kanavalta ainakin se maali.

Nyt olen siis perustellut sen, miksen ole katsonut tänä iltana Zämppiöns-liigaa. Mutta sitä en ole vielä kertonut, miksi kirjoitan enemmän kori- kuin jalkapallosta.

Molemmat ovat suosikkilajejani. Mutta silloin kun olin pikkupoika ja vähän isompikin poika, ei Keski-Suomi ollut mikään futismaakunta, vaikka toki futis oli Äänekoskella isossa roolissa silloinkin. Mutta koripallossa pärjättiin valtakunnallisestikin: ensin Huima, sitten HoNsU ja SäyRikin.

Käytännössä kaikkialla muualla Suomessa asia oli toisin. Koris oli joko pienempi tai paljon pienempi laji kuin jalkapallo. Keski-Suomessa oli toki se Huiman hieno 80-luvun divaripätkä, muttei oikein muuta.

Koriksesta innostuneita toimittajia ei edelleenkään ole koko maassa kovin paljoa. Futistoimittajia on moninkertainen määrä. Koriksesta tuli ns. leipälaji.

Hauskaa asiassa on se, että nyt tilanne on kääntynyt Keski-Suomessa päälaelleen. Onhan täällä toki yhä naisten SM-korista, mutta miesten puolella pääsarjatason korista ei ole nähty enää vuosiin. Sen sijaan meillä on nyt JJK, Veikkausliigan kohujengi.

Torstaina saan onneksi olla myös futistoimittaja. Illalla siis Harjulle katsomaan, kun Haka saapuu JJK:n vieraaksi kauden ekaan kotimatsiin.

Joku saattaa ihmetellä, miksei jääkiekosta puhuta tässä tarinassa mitään. No, kun lätkä oli silloin tärkeinä lapsuusvuosina – ja edelleen – Äänekoskella hyvin pieni laji. On niitä muitakin syitä, mutta olkoon nyt...

Nyt siis väsyttää. Futismatsin sijaan tallensin kovalevylle "something completely different". Ei kun puoleksi tunniksi ulos urheilun maailmasta ja sitten nukkumaan. Frazier, click!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti