lauantai 9. kesäkuuta 2012

Ylioppilaita ja vähän muitakin


Sain viime lauantaina kunnian käydä onnittelemassa kolmea tuoretta ylioppilasta. Fiksuja, mukavia nuoria kaikki. Jos oikein arvaan, niin jokaisella on edessään vielä vuosia hauskaa, luovaa nuoruutta, opiskelijaelämää, mielekästä tekemistä, uusia, mielenkiintoisia ystäviä.

Useimmilla ylioppilailla ja ammattiin valmistuneilla nuorilla on jonkunlainen päämäärä. Halu tehdä jotain, ehkä kokeilla rajoja ja yrittää tavoitella jopa mahdottoman oloista unelmaa. 

Kaikki unelmat eivät tietenkään toteudu, mutta tilalle tulee uusia. Toki tiedossa on pettymyksiäkin. Väliin mahtuu myös sydänsuruja. Mutta sellaista elämä parhaimmillaan on: rikasta, elämyksellistä, kasvattavaa. 

Puhutaan ehkä niistä elämän parhaista vuosista. Tiedän, että useimmat selvittävät karikot komeasti ja löytävät paikkansa maailmasta. 

Samaan aikaan toisaalla. Jonkun ylioppilaan vanha luokkakaveri on syytettynä murhasta. Ja se toinen, mukava kaveri ysiluokalta, on jo kuollut ja kuopattu. Kolmas lähti vedettyään yliannostuksen. Neljäs lojuu pikkupäissään kämpillä, roikkuu netissä – eikä jaksa edes työkkäriin ilmoittautua. Tulis jo se perjantai...

Nyt kukitetuista enemmistö pärjää jo omillaan. Mutta jatkuvasti kasvava syrjäytyneiden joukko ei. Nämä elämänsisällön hukanneet nuoret ovat läheisiämme ihan samalla tavalla, ja juuri he tarvitsevat tukea päästäkseen jaloilleen.

Ikuinen kilpajuoksu "hyvinvoinnin" perässä on jakanut nuorisomme kylmästi kahtia. Joku on mennyt pieleen, mutta syyllistämisellä ei voiteta mitään. Ei myöskään liiallisella ymmärtämisellä ja paapomisella.

Arvoisat poliitikot, käsissämme on hurja aikapommi. Säästäkää, mistä ikinä haluatte, mutta älkää leikkikö haavoittuvaisten nuorten elämällä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti