keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Valtuustojytkyn jälkeen kansanedustajaa etsimään!


Maanantaina tapasin töiden merkeissä konkaripoliitikon Toimi Kankaanniemen, Uuraisten kunnanvaltuuston pomon. Kristillisten ex-ministeri putosi eduskunnasta viime vuonna ja vaihtoi sen jälkeen persu-leiriin.

19 vuotta sitten Kankaanniemeä olisi ollut vaikea kuvitella perussuomalaiseksi – jos nyt persun stereotyyppiä ajatellaan. Raittiusministerinä Toimi toimi tuolloin pontevasti ja sai vedettyä muotijuomaksi nousseen salmiakkikossun Alkon hyllyiltä.

Vuonna 1993 baaritiskeillä naureskeltiin tiukkapipoiselle helluntailaiselle. Holhoamista taidettiin vähän kirotakin.

Kaksi vuotta myöhemmin salmiakkikossu palasi Alkoon, miedompana versiona. Samana vuonna SMP:n raunioille syntyi uusi puolue, perussuomalaiset.

Vuonna 2012 persuista tuli Uuraisten suurin puolue ja Äänekoskellakin ensimmäistä kertaa valtuustoryhmä, jolla on painoarvoa. Kovia saavutuksia molemmat.

Persujen temppu Uuraisilla on jopa valtakunnallisesti historiallinen. Suurin ansio menee tietysti yli kymmenen prosenttia äänistä keränneelle Kankaanniemelle. Drinkki salmaria Toimin kunniaksi!


ÄÄNEKOSKEN kuningattareksi nousi Marke Tuominen, joka ei sentään Kankaanniemen suhteelliseen kannatukseen yltänyt. Yli kuusi prosenttia äänistä on kuitenkin käsittämättömän kova suoritus. Joka kuudestoista äänestäjä piirsi lappuun numeron 30.

Tuominen ja Konginkankaan poliisimies Jari Halttunen vetivät muassaan valtuustoon viisi muutakin persua. Vennamon perilliset olivat lopulta suositumpia kuin kansandemokraattien ja kommunistien jälkeläiset eli vasemmistoliitto.

Saattaapi Zittingin Arppa nyt kääntyä haudassaan?

Menneistä ei sen enempää, sillä aloittavalla valtuustolla on edessään poikkeuksellisen suuret haasteet. Äänekosken talous pitää saada kuntoon, johtajuus urilleen ja turha riitaisuus haudattua.

Persujen rynnistyksestä huolimatta vaihtuvuus valtuustossa ei ollut suuren suurta: uusia päättäjiä 43:sta on vain reilu kolmannes eli 15.

Ihan upouusia, suht "viattomia" valtuutettuja joukossa on – persuarvonnasta riippuen – lopulta vain kahdeksan tai yhdeksän, sillä joukossa on useita ex-päättäjiä. Comebackin tekijöiden lisäksi vanhojen joukkoon voidaan laskea myös Pielavedellä pitkän poliittisen uran tehnyt Pentti Salminen (sd.) ja Suolahdessa 90-luvulla kaksi kautta vasureiden varavaltuutettuna toiminut ja nyt arvontaan joutunut Mauri Ilves (ps.).


SIIRTO persuihin on tehnyt Kankaanniemelle hyvää. Hän kehuu persuja aidoksi kansanpuolueeksi, joka on kerännyt riveihinsä kaikenlaista väkeä. Arvopuolue KD:ssä tunnelma on Kankaanniemen mukaan ahdistavampi.

Juuri tästä syystä persuja voi kutsua muita puolueita arvaamattomammaksi. Poliittista kokemusta ja osaamista ei välttämättä ole; taustat ja motiivit ovat joissain tapauksissa kyseenalaisia; kyky sopeutua (alistua) koneiston osaksi voi olla heikko.

Otetaan esimerkki taas Uuraisilta, jossa Matti Nykänen (silloin sukunimellä Paanala) vietti muutaman vuoden 90-luvun loppupuolella. Komeasti meni valtuustoon, mutta eihän Matista poliitikoksi ollut.

Nyt voi vain toivoa, että uudet persut – samaten kuin tietysti muutkin tulokkaat – kykenevät kantamaan vastuuta. Pintapuolisesti olen heistä lähes kaikki tavannutkin, eikä mitään pahoja aavistuksia ole päässyt heräämään.

Melkein enemmän pelottaakin se, miten kokeneemmat poliitikot kykenevät nyt uudistumaan. Ongelmiin on nyt tartuttava avoimesti ilman ikuisia painolasteja.


JANI SALO, yksi uusista persuista, tiivisti oman linjansa vaali-iltana. Hän haluaa mennä "talous edellä".

Monen korvaan periaate saattaa kuulostaa tylyltä, mutta vaihtoehtoja ei oikein ole. Kunhan vaan samalla pidetään visusti huolta siitä, ettei heikompiosaisten tarvitse kärsiä enempää.

Yhtälö kuntataloudessa on hankala. Valtio vaatii koko ajan enemmän, mutta antaa vähemmän. Eikä Äänekoskella voi rakentaa enää pelkän suurteollisuuden varaan.

Kunnan on pakko tehostaa toimintojaan, mutta mistä ja miten? Kuntalaisille pitäisi kuitenkin tarjota edes melko tasa-arvoiset peruspalvelut ja samalla yrittää jollain ilveellä houkutella kaupunkiin uusiakin asukkaita veronmaksajiksi.

Pienyrittäjyyttä on pakko tukea selvästi entistä enemmän. Vai mistä muualta niitä uusia, kaivattuja työpaikkoja muka tulisi?

Ja lopulta voi silti olla, että veroprosenttia pitää taas nostaa…


ENÄÄ REILUT kaksi vuotta ja ollaan taas keskellä eduskuntavaalikamppailua. Äänekosken ikuisuusongelmahan on se, ettei täältä tunnuta millään saavan omaa kansanedustajaa Helsingin herraksi.

Jos persujen veto jatkuu, voi nykyisellä varakansanedustaja Marke Tuomisella olla iskun paikka. Jyväskylän ykköspersu Kauko Tuupainen täyttää vaalivuonna jo 75, mutta eipä Markekaan, nyt 64, enää nuori ole (annathan anteeksi, Marke?).

Ehdolla saattavat olla myös valtakunnanjulkkis Teuvo Hakkarainen, komeasti Jyväskylän politiikkaan noussut ylilääkäri Mauno Vanhala ja tietysti eräs Toimi Uuraisilta.

Ja arvatenkin käy niin, ettei kaikista muista puolueista löydy persulle paikallista tukea. Poteroissa ollaan syvällä ja tiukasti, kuten viime vaaleissa nähtiin.

Kari Kiiskinen (sd.) kampanjoi viimeksi ahkerasti ja menestyi jälleen hyvin kuntavaaleissakin, mutta tähti alkaa jo olla laskeva. Omistakaan ei tahdo löytyä luottoa Karin johtajakykyjä kohtaan.

Sirpa Martins (vas.) on ahkera ja näkemyksellinen, mutta poliittisesti useimpien silmissä liian laidalla. Positiivisella asenteella touhuava Tommi Lunttila (kok.) voisi maanviljelijänä saada hyvinkin taakseen muun muassa keskustaväen ja kristilliset ja persut – jos Tuominen ei lähdekään vaaleihin. Mutta riittääkö Tomminkaan karisma riittävästi Äänekosken ulkopuolella?

Muitakin nimiä voi toki pohdiskella, mutta löytyykö sitä aitoa paloa ja uskottavuutta?

Keskustelua voi jatkaa muun muassa X-netissä (www.äks.fi) ja meilillä (mielipide@aksa.fi).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti