tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ei oo, ei tuu – äänekoskelaista kansanedustajaa, nimittäin


Pahalta näyttää. Äänekoski ei taida saada omaa parlamentaarikkoa seuraavissakaan eduskuntavaaleissa. Niihin on aikaa kaksi vuotta miinus neljä päivää.

Pessimismiin on syynsä. Suurin syy on se, ettei Äänekoskelta näyttäisi löytyvän sellaista kovan luokan ehdokasta, joka keräisi tarvittavan määrän ääniä muualta maakunnasta.

Toinen syy on se, että isoimmat puolueet, ja luultavasti pienemmätkin, asettanevat Äänekoskella oman ehdokkaansa. Kun puolueiden äänitorvet sitten loppumetreillä toitottavat täysillä omiensa puolesta, äänet hajautuvat liikaa. Niinpä Keski-Suomi valitsee eduskuntaan lähinnä jyväskyläläisiä.


PARHAAT MAHDOLLISUUDET parlamenttiin – ainakin teoriassa – on näillä näkymin perussuomalaisten Marke Tuomisella. Viime vaaleissa Tuominen ylsi varakansanedustajaksi 2545 äänellään. Syksyn kuntavaalien huikea äänisaalis (572) lupaa hyvää.

Persujen kannatus voi olla ailahtelevaa laatua, mutta vaalikauden loppuun saakka suosiota riittänee. Viime vaaleissa PS ponkaisi nollasta kansanedustajasta kahteen jyväskyläläisen ex-demarin, tarkkana talousmiehenä tunnetun Kauko Tuupaisen liki 5000 äänen johdolla. Tuomisen edelle ylsi jo legendaksi noussut Teuvo Hakkarainen.

Paljon on kiinni siitä, mitä persuleirissä tapahtuu. Tuupainen on jo 72-vuotias ja arvaamaton Hakkarainen saattaa ensi vuonna yrittää euroedustajaksi. Toisaalta Hakkarainen voi aivan yhtä hyvin jättää koko politiikan. Ehkä jopa kesken kauden – jolloin Äänekoski saisi Tuomisesta kansanedustajan ennakkoajassa.

Mutta muistaa pitää sekin, että Tuomisellakin on ikää jo 65. Mitään ehdotonta pyrkyäkään hänellä ei näyttäisi enää valtakunnanpolitiikkaan olevan. Lisäksi Tuomisen tähti himmeni persujen sisäisessä pörssissä, kun saarijärveläinen Pentti Tuomi nousi hänen sijalleen piirin puheenjohtajaksi.

Mukana kisassa saattaa olla myös Jyväskylän kunnallispolitiikkaan menestyksekkäästi siirtynyt professori Mauno Vanhala ja Uuraisten suuri mies, ex-ministeri Toimi Kankaanniemi, joka putosi viime vaaleissa eduskunnassa entisen puolueensa kristillisdemokraattien ehdokkaana.

PS-väen keskuudessa muutokset voivat olla nopeita. Jospa Äänekoskelta löytyisi piakkoin joku nouseva kyky, jolla olisi pyrkyä pidemmälle?


TOISESSA OPPOSITIOPUOLUEESSA eli keskustassa tilanne näyttäisi olevan selvä: Laura-Liisa Hyytiäisessä on tuoreutta, jollaista puolue maakunnan mitassa kaipaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki keskustan valtuutetut alkavat Äänekoskellakin olla vähintään kuusissakymmenissä.

Viime vaaleissa keskustan ehdokas oli Leila Lindell, joka miltei pakotettiin loppuvaiheessa listan täytteeksi. Ehdokkuus ei ollut aitoa ja kampanja vaatimaton. Niinpä tuloskin oli vaatimaton: 402 ääntä.

KSSHP:n hallituksen puheenjohtajana Lindell on näkyvässä, mutta kiistanalaisessa roolissa. Hyytiäinen hyväksyttäneen äijävaltaisessa porukassa paremmin kuin tietyillä omilla linjauksillaan ikämiesten kanssa välillä oppositioon joutunut Lindell.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi noussut Matti Tiusanen voisi ehdokkaana kerätä myös kohtuullisen äänimäärän keskustalle, mutta karismaa ja maakunnallista uskottavuutta sumialaisella ei ole – eikä liki kuusikymppisenä enää hevin tulekaan.

Ongelma Hyytiäisen kohdalla on se, ettei häntä vielä tunneta maakunnassa hyvin. Ensikertalaisena ei helposti nousta eduskuntaan, varsinkin jos ja kun keskustan nykykolmikko Anne Kalmari–Mauri Pekkarinen–Aila Paloniemi asettuu uudelleen ehdolle.



TOINEN HYYTIÄISEN ongelma löytyy Kokoomuksesta ja toisesta ensikertalaisesta, sillä myös Tommi Lunttila aikoo ehdolle. Lunttilassa on poikamaisuutta ja rohkeutta, joka kiehtoo X-kyselyn mukaan yli puoluerajojen.

Lisäksi Lunttila on edennyt MTK:n valtuuston varapuheenjohtajaksi. Maanviljelijänä Lunttila kerännee ääniä omiensa lisäksi etenkin keskustalaisista piireistä.

Viime vaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana oli Kalle Niskanen, joka ei isommin kampanjaansa satsannut. Ääniä kertyi 740. Lunttilan lähtiessä ehdolle meininki on varmasti toinen, värikkäämpi. Myös äänimäärä.

Matkalla Arkadianmäelle riittää kuitenkin kynnettävää. Kokoomus hankki viime vaaleissa vihdoin kaipaamansa toisen paikan Keski-Suomesta, kun ex-JyP Sinuhe Wallinheimo nousi ministeri Henna Virkkusen partneriksi.

Koska molemmat jatkanevat ehdokkaina ja raskaan hallitusvastuun myötä paikkamäärä todennäköisemmin putoaa yhteen kuin nousee kolmeen, on Lunttilan läpimeno melko epätodennäköistä.


PORVARIPUOLELTA potentiaalia voisi olla myös kristillisdemokraattien Piia Soinisella, joka sai viime vaaleissa 1003 ääntä. Kun Kankaanniemi siirtyi PS-leiriin, on puolueen ykkösehdokkaan paikka auki.

Kihlakunnansyyttäjä Marika Visakorpi on Jyväskylän kristillinen ääniharava, mutta puolueen eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä ja piiripomona toimiva Soininen voi olla ykkösnimi kahden vuoden päästä. Jos vain intoa riittää.

Tässä tapauksessa Soininen voi olla lähellä kansanedustajuutta. Se vain vaatisi hieman parempaa kannatusta koko puolueelle Keski-Suomessa, sillä viime vaaleissa KD menetti ainoan paikkansa.

Vihreät eivät ole koskaan saaneet kansanedustajaa Keski-Suomesta. Koska puolueen suosio ei näytä olevan kasvussa eikä Äänekoskelta näyttäisi löytyvän yhtään isommista kuvioista innostunutta, voidaan tämä mahdollisuus näillä näkymin unohtaa.


ENTÄPÄ DEMARIT, Äänekosken ykköspuolue? Viime vaaleissa Kari Kiiskinen keräsi komeat 3041 ääntä, joka riitti toisen varakansanedustajan paikkaan – vaikkei tällaista titteliä virallisesti olekaan. Jämsän Tuula Peltonen meni Susanna Huovisen jälkeen toisena demarina läpi liki 3500 äänellä.

Kiiskinen kerää ehdolle lähtiessään varmasti jälleen vähintään tyydyttävän äänisaaliin puolueelleen. Mitään nostetta Kiiskisen uralla ei kuitenkaan ole nähtävissä. Kuntavaaleissa äänisaalis romahti kolmanneksen (486:sta 328:aan) ja tappio tuli myös vuosi aiemmin Valtran työsuojeluvaltuutetun vaalissa.

Kiiskinen tunnetaan ns. mukavana miehenä. Tietty pehmeys näkyy epäluottamuksena joidenkin toverienkin silmissä.

Toinen, vielä innokkaampi eduskuntaan pyrkijä on Timo Pulli, joka oli kuntavaaleissa demareiden kakkonen 255 äänellään. CP Kelcon pääluottamusmiehen ongelma on "villiys".

Pulli ei ole puolueen jäsen vaan omapäinen touhuaja, joka on avoimesti ilmoittanut ottavansa tarjouksia vastaan muistakin puolueista. Itseluottamusta riittää, mutta näytöt aidon politiikan tekijänä ovat vielä vaatimattomia.

Demareiden konkariosastosta tuskin kukaan lähtee enää yrittämään. Nuoremmasta kaartista Marko Tuhkanen ilmoitti X-kyselyssä olevansa mahdollisesti käytössä. Lisäksi Keijo Kainu ja Merja Närhi voisivat olla vaihtoehtoja, jos Kiiskinen ei lähde eikä Pullia suvaita. Läpimenoon ei Tuhkasesta, Kainusta tai Närhistä ole – ainakaan ensikertalaisina.


VASEMMISTOLIITOLLA oli viime vaaleissa kaksikin ehdokasta, kun ex-koskelainen Juho Kautto tuli Järvenpäästä apajille. Paperiliiton palkkasihteeri nousi 2112 äänellään puolueen ainoan keskisuomalaisedustajan Eila Tiaisen varamieheksi.

Toisena ehdokkaana oli Sirpa Martins. Pienellä budjetilla Martins keräsi 863 ääntä.

Kauton innokkuus uuteen yritykseen on vielä arvoitus. Paikallista näkyvyyttä olisi syytä hiljalleen kasvattaa, jotta ruuhkasuomalaisen uskottavuus kasvaisi.

Martins on paikallisesti suosittu ehdokas, mistä kertovat kuntavaalien 296 ääntä. Vasemmiston perinteisten rasvanahkaduunarien silmissä Martins taitaa vain olla turhan kultturelli. Hänellä ei ole myöskään ex-radioääni Tiaisen tunnettuutta.

Jouni Sohlman ilmoitti X-kyselyssä lievää mielenkiintoaan ehdokkuuteen. Asennetta Sohlmanilla riittää, mutta rahakkaita tukijoita vähemmän.

ELI MIHINKÄS tässä nyt päädyttiin? Kenellä on mahdollisuus eduskuntaan huhtikuussa 2015? Listataan todennäköisimmät ehdokkaat:

Marke Tuominen – jos palaset persuissa loksahtavat kohdalleen, niin ehkäpä

Laura-Liisa Hyytiäinen – hyvä kampanja nyt, niin ehkä vuonna 2019

Tommi Lunttila – hyvä kampanja nyt, niin ehkä vuonna 2019

Piia Soininen – jos puolue saa nostetta, niin ehkä jo nyt

Kari Kiiskinen – jos nostaa profiiliaan ja ehdokasasettelu on sopiva, niin ehkä

Timo Pulli – jos pääsee ehdokkaaksi, niin yritystä ei ainakaan puutu

Sirpa Martins – jos Kautto ja Tiainen eivät asetu ehdolle ja saa vahvan tuen, niin ehkä


EHKÄ, EHKÄ ja ehkä joskus. Mutta kun olisi "varmempikin" taktiikka, jolla Äänekoski saisi kaksi kansanedustajaa:

– jos vasemmistolla ja oikeistolla olisi kummallakin vain yksi äänekoskelainen ehdokas

– jos suurin osa kaupungin noin 10 000 äänestä jakautuisivat näille kahdelle (noin 3500 ääntä per pää riittää)

Ainahan sitä saa teoretisoida?


Tämä blogi on omistettu hiljattain edesmenneelle Erkki Laatikaiselle, Keskisuomalaisen entiselle päätoimittajalle, joka lauantaikolumneissaan spekuloi paljon ja hartaasti. Laatikainen yritti kirjoituksillaan nostaa ja laskea haluamiensa poliitikkojen ja muidenkin "tärkeiden" ihmisten arvoa.

Tämän blogin pitäjä työskenteli 1990-luvulla pitkään Laatikaisen alaisuudessa ja oli useimmiten eri mieltä hänen kanssaan. Laatikaisen kolumnit olivat usein niin epätodellisia ja kielellisesti kummallisia, että niiden lukeminen oli aina eräänlainen nautinto.

Tämäkin blogi on varmasti monen mielestä outo, mutta kielellisesti en edes yritä jäljitellä Laatikaista. R.I.P.

2 kommenttia:

  1. Pullin uskottavuus on kovalla koetuksella, jatkuva takinkääntö kääntyy lopulta itseään vastaan, lupauksista lipeämisestä puhumattakaan. Mukavien puhuminen ja samaa mieltä kaikkien kanssa oleminen ei toimi pitemmän päälle. Räksyttäminen joka suuntaan syö lopulta vähäisenkin uskottavuuden.

    VastaaPoista
  2. Boxin ulkopuolelta: taitaa tulla kansanedustaja Äänekoskelle jo tänä vuonna.... kansanedustaja August Koskisen muistolaatta paljastetaan kotiseutuyhdistyksen voimin syksyllä...on päässyt unohtumaan kaupungeilta. TENÄ

    VastaaPoista