tiistai 13. elokuuta 2013

Ja lopuksi juotiin maukkaat kahvit



Aika monen lehtijutun perään voisi kirjoittaa sanat "ja lopuksi juotiin maukkaat kahvit". Itsekin teen usein moiseen loppukaneettiin oikeuttavia juttuja – vaikka juonkin teetä.

Joihinkin juttuihin tuo lause teoriassa sopiikin, ilman sarvia ja hampaita. Joskus haastateltavan kanssa on saatu urakoinnin jälkeen asiat selviksi tai maailma muuten vaan paremmaksi. Positiivisen kohtaamisen ja tärkeän tarinoinnin lopuksi voisi kahvihetken viettääkin. Eri asia toki on, kannattaako sitä erikseen mainita.

Mutta todellisuudessa lause tarkoittaa sitä, että toimittaja on tehnyt jutun, jossa ei ns. ole munaa. Toimittaja on ollut kiltti, uskonut kaiken, mitä hänelle kerrotaan – ja naputellut koko höskän sen enempää miettimättä lehteen.

Tällaiset jutut ja tällaiset toimittajat ovat tietysti kullanarvoisia jutun kohteen – esimerkiksi poliitikkojen ja virkamiesten – näkökulmasta. Kuten sanoin, itsekin teen usein "kahvittelujuttuja". Kun on paljon tehtävää ja liian vähän aikaa, pitää tyytyä hyppäämään sen matalimman aidan yli.

Mutta journalismin tärkein tehtävä on kuitenkin kyseenalaistaminen, niin sanotusti vallan vahtikoirana toimiminen. Muitakin tärkeitä tehtäviä on: hahmottaa kokonaisuuksia, jakaa tietoa, tuoda julkisuuteen uusia näkökulmia, tarjota suuria elämyksiä, olla mukana tavallisen ihmisen arjessa, ymmärtää tai sitten ihan vaan viihdyttää - viimeksimainitun merkitystä väheksymättä.

Valtaapitävät ovat usein sitä mieltä, että median tehtävä on olla positiivinen ja tukea heitä. No, saahan sitä mielipiteitä olla...

Minäkin saatan olla sitä mieltä, että vaimon tehtävä on tuoda kaljaa jääkaapista ja olla hiljaa. Ei jostain syystä mene ihan aina läpi.

Eli nyt, ihan oikeesti, mutta kaunistellen: hitsi, millaista ulostetta!

Olen nyt runsaat kaksi vuotta asunut paluumuuttajana Äänekoskella ja huomannut, että rakkaassa kotikaupungissa kaikki asiat eivät ole ihan kohdallaan. Välillä tuntuu, että tietyissä piireissä ollaan edelleen kuin Neuvosto-aikaan jämähtäneitä.

Osaltani olen yrittänyt ÄKSän kautta tuoda kaupunkiin jotain uutta. Ihan vaan niin typerästä syystä kuin kotiseuturakkaudesta. Sillä rikastumaan tällä työllä ei pääse.

Tiedän, ettei aloitteleva media voi muuttaa kaikkea hetkessä, mutta samalla ihmettelen syvästi, miten paksua urpoutta sitä tulee yhä edelleen vastaan. Tässä yhteydessä puhun vain ns. yleisellä tasolla eli en yksilöi tätä tuoreinta urpouden ylistyslaulua, johon liittyy sellainenkin erikoinen piirre kuin nollatason kyky ymmärtää luettua tekstiä.

Sen sijaan palaan journalismin syvimpään olemukseen. Sleepy Sleepersin sanoin: on vain kaksi tapaa keittää kahvia: oikea ja väärä.

ÄKSässä keitetään kahvit joskus ihan omalla tavalla. Joidenkin päättäjien mielestä tapamme on väärä ("negatiivissävytteinen"), ja että jollain toisella se on oikea ("ja lopuksi juotiin…").

Vaan eipä nappaa yhtään, mitä herrat tahi rouvat sanovat, sillä ÄKSää tehdään ihan muille ihmisille. He, valistuneet lukijamme, tietävät, että meillä kahvi on yleensä tuoretta.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti