tiistai 27. elokuuta 2013

Nopeusrajoitusten nostoaikeet riisikupista katsoen

Se on jännää, että kun kuudenkympin alueella ajaa ylinopeutta eli esim. 61 kilsaa tunnissa, niin takana hermoillaan. Jännää on.



















Isäni sai kerran, kauan sitten, sakot. Ajoi poliisin mielestä alinopeutta. Hieno mies. Ja nyt en tarkoita poliisia.

Minä yritän välttää ainakin ylinopeussakkoja. Olisi aivan hemmetin tyhmää maksaa satoja euroja siitä, että matka Äänekoskelta Jyväskylään sujuisi ehkä minuutin verran sukkelammin.

No, minä olenkin riisikuppimies. Se nelostiellä enemmistön mielestä liian hitaasti köröttelevä pienehkö japsikärry on siis minun. 

Minä en todennäköisesti saa myöskään alinopeussakkoja, sillä oikeasti en aja liian hitaasti. Todellisuudessa ajan aika paljon ylinopeutta. Siis ylinopeutta ei ole paljon, mutta lievää ylinopeutta on iso osa matkasta. 

Nähkääs. Jos nopeusrajoitus on esim. 80 km/t, niin katselen aika tarkasti, että Corollan mittari ei nouse yli 85:n. Tienvarsien tutkat, joissa on näyttö autoilijoille, ovat antaneet ymmärtää, että Corollani mittari näyttää normaalisti 3–4 kilometriä suurempaa tuntinopeutta kuin mikä on oikea vauhti.

Jos mittarini näyttää siis 85, rikon liikennesääntöjä eli ajan noin 81–82 kilometrin tuntinopeutta. Kerran sain vastaavasta erheestä aiheellisen muistutuksen, kun olin paluumatkalla Joensuusta. Kuudenkympin alueella Varkaudessa pönttökameran salama välähti. Muutaman päivän päästä tuli postia poliisilta: olin ajanut 62 km/t – eli ylinopeutta.

No, omatunto ei kauheasti soimannut. Niinpä edelleen ajelen säännöllisesti siinä sallitun rajamailla ja pikkuisen ylikin. Tiedän, että käyttäydyn piittaamattomasti.

AJAN YLINOPEUTTA siksi, että en tahdo ärsyttää muita tielläliikkujia enempää kuin on pakko. Joskus liikenteessä tuntee tiettyä painetta reagoida liikennevirtaan, minkä vuoksi ylinopeuteni saattaa hetkittäin olla jopa viisi kilometriä tunnissa. Silti tunnen olevani useimmiten tientukkona.

Toisaalta sääntöjen noudattaminen on hauska harrastus, joka tekee etenkin jatkuvan Äki–Jkl-välin ramppaamisen vähemmän tylsäksi. Samalla voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja siitä, minkä merkkisiä autoja roikkuu useimmin takapuskurissa odottamassa ohitusmahdollisuutta, jotta pääsee taas kaahaamaan vapaasti – eli rajoituksista välittämättä.

Lisäksi pitää muistaa, että nopeusrajoituksille on perusteensa. Ymmärtääkseni rajoituksilla ei kiusata ihmisiä ihan huvikseen vaan niiden on määrä lisätä liikenneturvallisuutta. Liikennekuolemien määrä onkin ollut laskussa.

Tiedän tekeväni väärin. Väärin on siis se, että ajan usein lievää ylinopeutta – ei se, että monen muun mielestä hidastelen.

NO, ASIAAN! Viime päivinä on keskusteltu siitä, pitäisikö nopeusrajoituksia viilata ylöspäin. Niin, että kahdeksankympin alueella nopeus voisikin jatkossa olla 90 km/t. Ja satasen alueella 110 km/t.

Kannatan ehdotuksia! Kunhan vaan samalla tielläliikkujat ymmärtäisivät, mitä nopeusrajoitukset oikeasti tarkoittavat.

Satasen rajoitus tarkoittaa sitä, että nopeus EI SAA NOUSTA yli sadan kilometrin tunnissa. Loogista, eikö totta?

Esitänkin tässä, että poliisi suhtautuu nopeusrajoituksiin yhtä vakavasti kuin esimerkiksi promillerajaan. Eli jos sallittu maksiminopeus jollain tienpätkällä on jatkossa 80:n sijaan 90 km/t, niin se ihan oikeasti on 90 km/t.

Ihan niinkuin promillerajassakin. Jos promilleraja ylittyy, niin kortti pois ja käräjille. Eli jos tutka näyttää ajonopeudeksi 91 km/t yhdeksänkympin alueella, niin kortti pois ja käräjille.

Olkoon siis 90 km/t 80:n sijaan, 110 km/t satasen sijaan ja 130 km/t 120:n sijaan. Mutta edellämainitulla ehdolla. Ehkä moinen lakimuutos saisi autoilijat kunnioittamaan nopeusrajoituksia? Ehkä lakimuutoksen jälkeen kuskit olisivat tarkkoja nopeutensa suhteen? Ehkä enemmistö pitäisi huolen siitä, että viisari ei heilahtaisi yhdeksänkympin alueella 85:n vaarallisemmaksi puolelle?

Sopii mulle. Voisin edelleen pitää viisarin siinä 85:n kohdalla. Eli ajaisin ihan samaa vauhtia kuin nytkin.

AUTOILU ON keskittymislaji. Nopeuden tarkkailu on kuitenkin lastenleikkiä verrattuna siihen, että yrittää pitää veren alkoholipitoisuuden vastaavalla tavalla eli tasaisesti sopivissa rajoissa. Sallitun puolella.

0,45 promillea on suht helppo hankkia parilla oluella. Mutta yritäpä pitää lukema samana koko matka vaikkapa Helsinkiin saakka!

Seuraavaan autoon hankin vakionopeudensäätimen lisäksi vakiokänninsäätimen. Tosikoille sen verran, että tää kännin tasaisena pitämistä koskeva loppu oli ns. huumoria. 

1 kommentti:

  1. Tervepä terve. Kiinnostaisi tietää miksi isäsi sai "alinopeus" sakon.? Teille on määrätty vain suurin sallittu nopeus. Mielestäni poliisi on tehnyt virheen!

    VastaaPoista