lauantai 24. toukokuuta 2014

Bryssel-blogi 3/3: Gloryhunter voi hyvällä säkällä päästä maistelemaan belgibissee

Tämä on viimeinen osa pikaisesta europarlamenttivaaleja koskevasti blogitrilogiasta. Tämän luettuasi kaikki on selvää ja äänestämispäätöksen tekeminen lastenleikkiä!



OSA 3. Joku Kumpula-Natri vai Äänekosken poika?


ÄÄNESTÄJÄ VOI valita näkökulmansa. Äänestääkö periaatteen mukaan vai ns. järkevästi? Toisin sanoen: heittääkö äänensä "hukkaan" vai valitseeko ehdokkaan, jolla on realistinen mahdollisuus mennä läpi?

Eurovaaleissa tämä kysymys voidaan perustellusti esittää esimerkiksi kristillisdemokraattien kannattajille. Viiden vuoden takaisissa europarlamenttivaaleissa Sari Essayah käveli läpi vain ja ainoastaan persujen kanssa tehdyn vaaliliiton ansiosta.

On siis äänikuningas Timo Soinin ansiota, että kd-väellä on edustaja Brysselissä. Uskon, että Sari kiittää joka ilta Soinia iltarukouksessaan.

Nyt kristillisten äänet menevät ns. hukkaan, sillä kuuden prosentin tuntumassa oleva äänikynnys on liian kaukana. Mutta koska KD:ssä usko voittaa järjen, niin uurnille mennään Essayahia äänestämään.

Erikoista puolueen kampanjassa on se, että kärki on täysin Essayahissa – samoin kuin 2009. Ilmeisesti kampanjapäälliköt eivät ole huomanneet, että vaaliliitto persujen kanssa ei ole enää voimassa. Eli äänien keskittäminen yhdelle ehdokkaalle ei tuota mitään hyvää.

Myös RKP saattaa olla hukkaäänilaari. Äänekoskelta ruåttalaisille ei tosin ääniä herukaan. Ellei sitten Donnerille.

NELJÄN ISON ja kahden keskikokoisen puolueen äänestäjät voivat sen sijaan vaikuttaa, keitä Brysseliin valitaan. Virkkus-fanien kannattaa äänestää, sillä jos kokoomuksen paikkaluku ei kasvakaan, voi Virkkunen jäädä Stubbin, Pietikäisen ja Korholan taakse varasijalle.

Kankaanniemen kannattajien on myös syytä olla aktiivisia. Eikä se Tynkkynenkään niin kaukana ole.

Mutta sitten tullaan aidosti Äänekoskelle eli Harakkaan ja demareiden tilanteeseen. Vielä tammi- ja maaliskuussa puolueen galluplukemat olivat sitä luokkaa, että kolmaskin paikka näytti mahdolliselta.

Sen jälkeen SDP:n lukemat ovat taas romahtaneet. Jos pudotus laskee, toisenkin paikan säilyttämisessä on töitä.

Todennäköisesti se silti tulee. Kysymys on nyt siitä, ketkä kaksi demaria Suomesta europarlamenttiin lähetetään.

ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKISANOMAT on linjakkaasti pitänyt Äänekosken puolia joka tilanteessa. Viime eduskuntavaaleissakin toimme esille paikallisia ehdokkaita ja parhaamme mukaan.

Niin teemme myös seuraavissa eduskuntavaaleissa. Samalla olemme johdonmukaisesti toivoneet, että yhteisistä asioista kiinnostuneiden ”Äänekoski-puolue” voisi olla tiukassa paikassa tärkeämpi kuin se oma poliittinen viiteryhmä.

Näin ÄKS toimii näissäkin vaaleissa. Kansanedustajia Äänekoskelta ei oikein tahdota saada läpi, mutta nyt olisi mahdollisuus saada paikallisen yhdistyksen asettama ehdokas hieman Arkadianmäkeä kovempiin hommiin.

Vuoden päästä tsempataan sitten eduskuntavaaleissa. Jos jonkun ehdokkaan mahdollisuudet näyttävät aidosti hyviltä, niin se tuodaan ÄKSässä ilmi.

TIMO HARAKALLA on nyt mahdollisuus. Ainakin henkilökohtaisesti toivon, että sitoutumaton Harakka kiilaa demarileirissä kahden kärkeen, ohi Jaakonsaaren ja/tai Kumpula-Natrin. Nää perusdemarit on nii-in nähty.

Markkamäen poikaa siis äänestämään kaikki, jotka moiseen henkisesti ja fyysisesti kykenevät! Vähimmäistoiveeni on se, että ainakin kaikki hiemankin demareihin päin kallistuvat aktivoituisivat. Heidän on syytä pitää huoli siitä, ettei Harakan valinta jää kiinni antamatta jääneistä äänekoskelaisäänistä.

Pikkasen vois ottaa Äänekoskella ottaa pattiin, jos joku Kumpula-Natri pudottaisi Timon yhdellä äänellä.

POLITIIKKAAN EN ota kantaa, edelleenkään. Se ei ole päätoimittajan tehtävä.

Olen yrittänyt lukea Timon uutta kirjaa (Suuri kiristys), mutta hitaastihan se etenee, kun ei paljoa ymmärrä talouspolitiikan kiemuroista. Aika maukkaasti ja tarttuvasti Timo kuitenkin asioita linjaa. Mainio kirjoittaja se on. Vähän kuin ÄKSän päätoimittaja.

Tärkeintä kuitenkin on olla glory hunter. Aatelkaas, jos Timo tulisi heinäkuussa Keitelejazzeille europarlamentaarikkona! Mutta toisaalta: kelpaiskohan herralle enää meidän kellarihuoneen sohva yösijaksi?

Toisaalta Timo varmaan kutsuu mut vastavierailulle Brysseliin. Belgia onkin niitä harvoja maita, joissa en ole käynyt. Mutta hyvää futista siellä pelataan ja ennen muuta maassa on upea olutkulttuuri. Äänestä siis Harakkaa, niin päätoimittaja voi päästä "työmatkalle" kaljaa kittaamaan!

Meniköhän tää nyt vähän sivuraiteille?

Teemaksi kuitenkin Äänekoski maailmankartalle! Ennakkoluulot ja (poliittinen) nurkkakuntaisuus kerrankin pois, ja positiivisuutta peliin.

Ok, ei oo helppoo. Tiedän henkilökohtaisestikin varsin hyvin, että äänen antaminen demarille, edes sitoutumattomalle, on henkisesti vaativa tehtävä. Voi kuitenkin olla, että sunnuntaina ylitän tuon kynnyksen.

TÄMÄ OLI EUROVAALITRILOGIAN VIIMEINEN OSA. LOPPURATKAISUA TUSKIN KUKAAN ARVASI!

Osa 1 löytyy tästä.
Osa 2 löytyy tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti