keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Pitkä talvi alkamassa – heittääkö Huima hyvästit naisten liigalle?

Riina Kärkkäiseltä (4) odotetaan nyt paljon. Vihdoinkin.


”Tavoitteena on aina mestaruus, tietysti!”

Näin Huiman naisten korisjoukkueen valmentaja Mervi Nurmi sanoo joka kausi. Turha sitä on ollut erikseen kysyä.

Ehkä ”Sipi” sanoo nytkin samaa, jos kysyisi. En ole ehtinyt.

Tänään keskiviikkona Huima aloittaa jo 21. peräkkäisen SM-sarjakautensa. Pelaajat ovat vaihtuneet (kentällä on käynyt ennen tätä iltaa muuten 112 eri naista/tyttöä), mutta Nurmi jaksaa jatkaa penkin päässä.

Menestystä on vuosien mittaan tullut vähintäänkin tyydyttävästi. Päällimmäisenä tietysti kevään 2003 Suomen mestaruus. Päälle viisi hopeaa, kaksi pronssia ja kaksi Suomen cupin voittoa.

Jos mukaan lasketaan kaikki pudotuspelit, otteluita Huima on pelannut pirullisen paljon: 666. Voittoprosentti on huikea 57,1. Sarjan maratontaulukossa Huima nousi viime kaudella jo kolmanneksi. Aika hyvin pikkukaupungin jengiltä!

VIIME KEVÄT toi pronssin, edellisenä saalis oli hopea. Eli huipulla ollaan pysytty.

Mutta alkavalla kaudella Huima-fanit saavat unohtaa toiveet mitalipeleistä. Joukkue menetti neljä parasta suomalaispelaajaansa ja joutuu nyt pelaamaan iki-Huima Kenya Robinsonin, kahden uuden amerikkalaisen ja lähes täysin teini-ikäisen kotimaisen kaartin varassa.

Toki kaikki on urheilussa mahdollista. Muutama ”jos” pitää vaan toteutua.

Huima voi selviytyä mitaleille
1. jos Kenya pysyy ehjänä
2. jos muut jenkit osoittautuvat loistoyksilöiksi
3. jos 2–3 kotimaista pelaajaa kehittyy talven mittaan varmoiksi laatusuorittajiksi
4. jos joukkueeseen saadaan jostain yllättäviä kotimaisia vahvistuksia
5. jos sarjan taso osoittautuukin todella kehnoksi

Äänekoskelaisittain kiinnostavinta on kohta kolme. Voiko nuorista, tähän mennessä vain vaatimattomasti vastuuta saaneista pelaajista kehkeytyä muutamassa kuukaudessa kovia tekijöitä?

Krista Kyyrönen toi Tampereelta Huimaan 186 senttiään.


KATSEET kohdistuvat etenkin 21-vuotiaaseen Karoliina Rytköseen ja 18-vuotiaaseen Riina Kärkkäiseen, Huiman omiin kasvatteihin. Jokerikorttina on Raholan Pyrkivän divarijengistä tullut 186-senttinen Krista Kyyrönen. 21-vuotiaan Kyyrösen toivotaan ainakin kykenevän antavan lepoaikaa pitkälle (Robinson 183, Dyana Pierre 185, Dana Jones 180) jenkkitriolle.

Sekä Rytköseltä että Kärkkäiseltä on toivottu paljon jo vuosia. Vähän on saatu. Mutta siitä ei voi syyttää ainoastaan pelaajia itseään.

Molemmat takapelaajat ovat omalla tavallaan lahjakkaita. Kehittyäkseen odotusten mukaisesti sekä ”Karo” että Riina olisivat kaivanneet enemmän vastuuta tosipeleistä, mutta sitä ei ole tähän mennessä tippunut tarpeeksi.

Yhdeksi syyksi voi lukea tämän kirjoituksen ensimmäiset sanat. Kun tavoitteena on aina mestaruus, on näkökulma pelaajien kehittämiseen turhan lyhytjänteinen.

Mestaruus on ollut toisaalta erittäin ymmärrettävä tavoite, jos syliin kerrankin tuodaan sopivia työkaluja. Sellaisiksi voidaan luokitella viime kausina Huimassa pelanneet Camilla Grönberg, Anni Jämsä, Kaisa Kuisma ja Noora Lakaniemi. Koko kvartetti maajoukkuetasoa tai ainakin sinnepäin.

NURMI ON peluuttanut parhaita pelaajia – tai ainakin sellaisiksi olettamiaan. Ja tulos on tosiaan ollut vähintään kelvollinen.

Rytkönen ja Kärkkäinen ovat tässä show´ssa jääneet yleensä jämäminuuteille. Kuvaavaa on, että kumpikaan ei ole ylittänyt kauden 2012–13 pistekeskiarvojaan, joka oli tuolloin vasta 14-vuotiaalla Kärkkäisellä 5,2 ja Rytkösellä 4,6.

Kärkkäinen oli neljä kautta sitten valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittänyt sensaatio, joka dominoi ikäluokkansa maajoukkueessakin, vaikka oli vuoden muita pelaajia nuorempi. Allekirjoittanut ja moni muukin ounasteli, että taitavasta, tarkkakätisestä ja mainion pallosilmän omaavasta Kärkkäisestä tulee parissa vuodessa Huiman ehdoton tähti, ehkä joskus jopa naisten maajoukkuepelaaja.

Kehittymisen pysähtyminen tai hidastuminen ei ole tietenkään kiinni vain SM-sarjan peliminuuteista. Esimerkiksi Kärkkäinen on kärsinyt enemmän kuin vähän erilaisista harjoittelun estäneistä vaivoista.

Rytkösestäkin on odotettu enemmän. Nopeajalkainen ja -kätinen pallovaras on etenkin puolustajana vaarallinen kovemmillekin liigatähdille. Hyökkäyspäässäkin on potentiaalia nähtyä enemmän.

Keltainen paita vaihtui valkoiseen. Vaihtuuko myös sarjataso?


TÄLLÄ KAUDELLA Kärkkäinen ja Rytkönen ovat ainakin lähtökohtaisesti viisikon pelaajia kolmen jenkin ohella. Aiemmin heidät kaivettiin kentälle usein vasta kahdeksansina tai yhdeksänsinä pelaajina – jos silloinkaan. 

Muutos on valtava. Nyt sitä vastuuta on tarjolla kertaheitolla ihan tarpeeksi. Kovan linjan fanitkin saavat vihdoin nähdä, kykenevätkö oman seuran lahjakkuudet kantamaan Huimaa. Nyt Huima ei ole pelkkien tuontipelaajien varassa!

Samalla mielessä käy ikävämpi ajatus: saavatko Karo ja Riina vastuuta liian myöhään? Tärkeitä kehitysvuosia on ainakin jollain tapaa menetetty. Kuinka valmiita ja motivoituneita pelaajat ovat ehkä turhautumistakin sisältäneiden kausien jälkeen nousemaan isoon rooliin?

Henkilökohtaisesti voi tieytysti vain toivoa, että niin Karo, Riina kuin muutkin nuoret Huima-kasvatit kykenevät vastaamaan tarjottuun haasteeseen mahdollisimman hyvin.

PIAN PALJASTUU sekin, kuinka pitkäjänteistä koripallotyötä Huimassa, siis tyttö- ja naiskoriksen puolella, on lopulta tehty.

Tuomita ei voi sitä, että liigajoukkue on aina tavoitellut mestaruutta. Mutta onko samalla kyetty viemään nuoria pelaajia eteenpäin yksilöinä, niin, että he ovat tilaisuuden tullen valmiita isompiin saappaisiin?

Vai onko junnupuolellakin vain haettu pikavoittoja ja unohdettu kokonaisuus? Kyse ei ole vain Karosta ja Riinasta, sillä Huimalla on riittänyt muitakin tyttöpelaajia, joista olisi voinut saada kelpo pelaajia liigaan.

Se ei motivoi jatkamaan ja kehittymään, jos ykkösjoukkueessa on tarjolla vain pyyhkeenheiluttajan hommia. Mutta penkin päässäkin jaksaa ihan eri tavalla, jos yksilö kokee kehittyvänsä tasolle, jossa enemmänkin voi olla edessä.

Tässä Huima ei näytä onnistuneen kovinkaan hyvin. Yhden syyn voin arvata: resurssien ja tekijöiden puute. Jos kyse on tästä, on kyse paljon isommasta asiasta kuin Nurmen peluuttamisesta.

NYT EDESSÄ on pitkä talvi. Voitot ovat harvassa, ja hommaa riittää ihan vaan sarjapaikan säilyttämisessä.

Jos kehnosti menee, niin pitkää talvea seuraa Huiman naiskoriksen ydintalvi: Huima putoaa, Kenya lähtee, Mervi lopettaa.

Käy vähän kuin Huiman miehille, joka ei lopulta onnistunut tuomaan riveihinsä laadukkaita omia kasvatteja. Miesten osalta rimpuilu huipun tuntumassa eli ykkösdivarissa kesti vuosia. Nyt nousua on haettu jo muutama vuosi kakkosdivarista.

Naisten kohdalla pudotus voi olla jyrkempi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti